Heikki Sorsa aloitti lumilautailun 13-vuotiaana. Aiemmin laskettelua harrastanut Heikki kaipasi vaihtelua tylsäksi käyneeseen suksimiseen, ja kokeili lautaa mökkireissun yhteydessä Mustavaaralla. Se olikin sitten siinä. Suksia ei ole Mr.Sorsan jaloissa nimittäin sittemmin nähty. - Lautailu vei kyllä mennessään, se oli vaan niin erilaista ja rentoa. Laudalla ei tule ikinä mitään rajoja vastaan, vaan siinä pystyy oppimaan uusia juttuja niin paljon kun vaan haluaa, Heikki kertoo.
Ensimmäisiin Suomen Cupin kisoihinsa Heikki osallistui Serenassa ja sijoittui heti toiseksi. – Oli siitä kyllä hyvä fiilis. Kisoissa on aina jännitys päällä ja kun onnistuu, niin se on aika luxus fiilis, Heikki muistelee. ISF-kiertueelle Heikki siirtyi jo 16-vuotiaana, vuonna 1998. – Aluksi oli aika hullu fiilis tottakai ylipäänsä olla kisoissa omien idoliensa joukossa. Ja sitten myöhemmin kun vielä voitti niitä, niin oli se aika uskomatonta!
Vuoden 2002 Olympialaiset Salt Lake Cityssä nostivat Heikin koko Suomen kansan suosikiksi, kun mies veti halfpipen finaaleissa suomenlipun sininen irokeesi päässään. Läpästä alkunsa saanut irokeesi hullaannutti median ja Heikki sai kotiin palattuaan huomata olevansa julkkis. – Oli ihan superhullua olla yhtäkkiä kaiken kansan tietoisuudessa, ei niin siistiä. Tosi outoo, kun ihmiset tunnisti kadulla ihan normikuteissakin. Mutsin kans kelailtiin, et olis ollut kyl liian hulluu, jos olis ollu mitaleilla... ei toi julkisuusjuttu oikein oo mua varten ehkä, Heikki pohtii.
Olympialaisten jälkeen FIS:n kilpailujen kiertäminen sai Heikin osalta jäädä, ja leffakuvaukset tulivat tilalle. Ensimmäinen pätkä kuvattiin heti olympialaisten jälkeisenä keväällä Hemsedalissa ja Trysilissä. Tätä nykyä Heikki kuvaa MackDawgProductionsille. - Leffan kanssa menee varmaan eniten aikaa, ja sen lisäksi olis tavoitteena pärjätä kisoissa. Ja tietysti pysyä ehjänä läpi kauden, Heikki summaa.
Nykyään Heikki matkustaa lautoineen lähes 300 päivää vuodessa ympäri maailmaa. Selvää onkin, mikä ammatikseen lautailussa on parasta – ja huonointa. Matkustaminen. Toistaiseksi matkustamisen hyvät puolet vievät kuitenkin voiton niistä huonoista. Eivätkä matkapäivät vähennä laskemisen iloa, josta koko hommassa kuitenkin perimmältään on kyse. – Kyllä mun suurimpana motiivina laskemisessa on halu kehittyä koko ajan laskijana, Heikki toteaa. – Haluan oppia uusia juttuja, ja voittaa itseni joka kausi. Sen takia lasken vapaalla ollessanikin kaikkea mahdollista. Putskua, parkkia, reilejä, kaikki käy!
Kommentit
Lisää kommentti