Kahden kakkossijan jälkeen Barcelonan osakilpailun voitto oli kuin balsamia haavoille Red Bull Air Race maailmanmestarille Paul Bonhommelle. Hän voi hengittää hieman vapaammin.
Dramatiikkaa ei ole puuttunut Red Bull Air Racen yhdestäkään osakilpailuista. Neljä viikonlopun parasta pilottia ajavat viimeisellä lennolla vielä yhden ratakierroksen. Koneet lähtevät samaan aikaan ja myös laskeutuvat samanaikaisesti. Pilotit kuulevat ainoastaan kilpailun ohjeuksen ollessaan ilmassa. Kukaan ei tiedä lopputulosta ennen kuin koko kilpailu on viety loppuun.
Tämän vuoden maailmanmestaruus ratkesi aivan kalkkiviivoilla, kun Paul Bonhomme ja puolustava mestari Hannes Arch lensivät neljän parhaan pilotin joukossa winner-takes-it-all finaalilennolla Barcelonan aurinkoisella taivaalla. Bonhomme lensi kolmantena ja joutui odottamaan kiduttavat neljä minuuttia omien ajatustensa kanssa Archien ollessa vuorossa viimeisenä. Minuuttien olisi luullut olleen hermoja raastavia, mutta Bonhomme kommentoi odotusta viileästi sanoilla: ”Itse asiassa näin Hanneksen osuvan ratapylvääseen – tavallaan siis tiesin”.
(c)Bob Martin/Red Bull Air Race via AP Images
Brittipilotti ei kuitenkaan peitellyt iloaan voitosta kuultuaan, vaan päästi kunnon ilon mylväyksen kilpailunjohtaja Jim DiMatteon vahvistaessa, että hän oli voittanut Barcelonan Air Racen ja siten myös maailmanmestaruuden. Karjahdus erosi melkoisesti äänensävystä, jolla hän toivottaa matkustajat tervetulleeksi British Airwaysin 747 -koneeseen, jota hän lentää siviiliammatikseen. Tuo kyyti ei aivan vastaa kilpailuasetelmaa, jossa ajetaan kone ylösalaisin 370 km/h, vain kymmenen metriä merenpinnan yläpuolella. Ilonhuudahduksessa purkautui runsaasti kasautuneita paineita.
Kauden 2009 alkaessa Bonhommella oli yhdessä veteraani Mika Mangoldin kanssa taskussaan eniten voittoja. Hän ohitti Mangoldin Kanadan ja Portugalin voitoilla, mutta amerikkalaisella oli meriittilistallaan kaksi maailmanmestaruutta ja Paulilla ainoastaan kaksi kakkossijaa. Paul inhoaa hopeasijoituksiakin enemmän kyselyitä siitä, miltä tuntuu olla ikuinen kakkonen. Edes hyvä huumorintaju ei riitä aivan kaikkeen.
Onneksi tässä tapauksessa taika on nyt rikottu ja hän on enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen. ”Ikuinen kakkossija ei todellakaan ollut mitä halusin”, hän sanoo. ”Ensi vuodesta tulee siitä syystä hieno - pystyn lopultakin kilpailemaan niin, että kaikki eivät jatkuvasti tivaa minulta, miltä tuntuu tulla aina kakkosena maaliin”.
On vaikeaa nähdä miten Bonhomme voisi parantaa vuoden 2009 suorituksia: hänen huonoin sijoituksensa oli – ironisesti – toinen ja kaikki lennot olivat oikeita taidonnäytteitä. Hän onnistui saamaan parhaan mahdollisen tuloksen niin radoilla, jotka eivät sopineet hänen koneelleen, kuin niinä päivinä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Hän pystyi välttämään turhautumisen ja virheet ohjaten koneensa tahdonvoimalla voittoon, vaikka kilpailijoiden koneet olivat lähtökohtaisesti nopeampia.
”Aina et halua olla kakkonen, ethän?”
Formula1 -sarjassa vastustaja saa sitä enemmän samppanjaa niskaansa, mitä kuuluisampi hän on. Se pätee myös Air Race:en: kun Bonhomme saapui lehdistön haastateltavaksi voittonsa jälkeen, hän rutisti kädessään läpimärkää pyyhettä ja jätti jälkeensä märän vanan kuplivaa.
Samppanjan määrä kertoo paljon, mutta hän ei ole ainoastaan pidetty kilpailija. Kellotetuilla radoilla hän yksinkertaisesti huokuu näyttävyyttä ja tyyliä. Hän on uskomattoman sulava, pujotellen pylväiden välissä juuri koskaan niihin osumatta. Hänen koneensa näyttää ohjautuvan kuin itsestään. Ohjaamon ulkopuolella hän on ystävällinen ja tuttavallinen, mutta sen sisäpuolella hänen kasvonsa saavat keskittyneen, lähes raivokkaan ilmeen. Hänen kilpakumppaneidensa mukaan hän on juuri se, jota he tarkkailevat ilmassa eniten ja hänen tyyliään he haluaisivat kopioida.
Bonhomme ottaa kilpakumppaniensa ihailun vastaan nöyränä. ”Olen nähnyt monien pilottien lentävän. Jotkut ovat hyvin sulavia koneen käsittelyssä, toisilla on loistavat ohjauskyvyt ja kolmannet ajattelevat lennot strategisesti erinomaisesti. Haluaisin mieluummin uskoa, että olen ottanut parhaat ominaisuudet kaikista eri tyyleistä, kuin että olisin yksinkertaisesti kopioinut yhtä niistä. Luulen, pystyn tekemään hyviä tuloksia kilpailuissa siksi, että kokonaisuuteni on kunnossa.”
Lopputulos on mielenkiintoinen erityisesti ottaen huomioon sen, että Bonhomme jätti koulun kesken, eikä viihtynyt työpaikoissa, joihin pääsi. Lopulta hän päätyi paikalliselle lentokentälle siivoajaksi. Sen jälkeen ei ole ollut takaisin katsomista; hänen elämästään tuli yhtä ilmailua ja aerobatiikkaa.
Hän opiskeli lentäjäksi. Hän lentää reittilentoja ammatikseen, mutta tekee lentonäytöksiä vapaa-ajallaan. Hän muodostaa yhdessä entisen Red Bull Air -pilotin Steve Jonesin kanssa kuuluisan Matador-kuviolentotiimiin. Lisäksi hän lentää Spitfireita ja Mustangeja Old Flying Machine Companyn leivissä. Hänestä tuli vuoden alussa ylpeä isä. On turha kuitenkaan luulla hänen hidastavan tahtiaan. Lentäminen on hänen mukaansa liian hauskaa puuhaa. ”Rakastan lentämistä ja kilpailemista. Ne kaksi yhdessä luovat mielettömän fiiliksen, joka koukuttaa – etenkin jos voitat.”
Kommentit
Lisää kommentti